Historia
1960-luvun lopulta lähtien pesuaineteollisuus on tehnyt jatkuvaa määrätietoista työtä pesuaineiden ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Pinta-aktiiviset aineet ovat nykyään helposti biohajoavia. On kehitetty entsyymiteknologiaa ja valkaisuaktivaattoreita, joiden ansiosta energiaa säästävät alhaiset pesulämpötilat (30°C, 40°C) ovat mahdollisia. Lisäksi aivan viime aikoina on kehitetty tiivistetyt pesuaineet, joita käyttämällä kuluu vähemmän kemikaaleja pesua kohti. Lisäksi tiivistetyt pesuaineet eivät kuluta yhtä paljon pakkausmateriaaleja kuin perinteiset pesuaineet. Yleisesti ottaen nykyiset pesuaineet kuormittavat ympäristöä merkittävästi vähemmän kuin pesuaineet 20-30 vuotta sitten.
| 1960-luvun alku |  | Huonosti hajoavia tensidejä korvataan helpommin biohajoavilla tensideillä ( LAS (lineaarinen alkyylibentseeni sulfonaatti), rasva-alkoholietoksylaatit ) |
| ||
| 1960-luvun loppu | Ensimmäiset entsyymejä sisältävät pesuaineet markkinoille. | |
| ||
| 1970-luvun alku | Tensidien biohajoavuutta koskevat OECD:n määritysmenetelmät ja hajoavuuden raja-arvot valmistuivat. Nämä sisällytettiin EU:n jäsenmaita velvoittaviin direktiiveihin. | |
| ||
| 1980-luvun alku | Alhaisemmat pesulämpötilat tulivat mahdollisiksi, kun valkopesuaineisiin kehitettiin alhaisissa lämpötiloissa toimiva valkaisuaktivaattori. | |
| ||
| 1980-luvun loppu | Vesistöjä rehevöittävät fosfaatit korvattiin muilla vedenpehmentimillä, kuten esimerkiksi zeoliitilla. Myöhemmin fosfaatteja on alettu käyttää jonkin verran uudestaan jätevedenpuhdistamoiden kehittymisen ansiosta. | |
| ||
| 1990-luvun alku | Tiivistettyjen pesuaineiden ansiosta pesuaineiden kuljetuksen ja pakkausjätteiden aiheuttama ympäristökuorma vähenivät. Kehitettiin entistä paremmin biohajoavia tensidejä ( FAS (rasva-alkoholisulfaatti eli primäärinen alkoholisulfaatti (Fatty Alcohol Sulfate)) , SAS (sekundäärinen alkaanisulfonaatti) ) ja otettiin käyttöön uusia entsyymejä. Kartonkipakkauksissa käytettiin kierrätyskuitua ja muovipakkauksissa kierrätysmuovia. Täyttöpakkaukset yleistyivät. Pesujauheen uusi valmistusmenetelmä vähensi ympäristökuormaa |
- Pyykinpesuaineen sisältö ja pakkaus suunnitellaan siten, että ympäristönäkökohdat huomioidaan jo tuotteen suunnitellussa. Näin varmistetaan, että ympäristövaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi.
- Pesuainepakkauksiin painettavalla informaatioruudulla sekä muuten jaettavalla tiedolla ohjataan kuluttajaa alentamaan pesulämpötiloja, sekä vähentämään pesuaineiden ja pakkausmateriaalien kulutusta.
- Pesuaineiden ympäristö- ja terveysriskit arvioidaan olemassa olevien aineiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamien riskinarviointia koskevien periaatteiden mukaisesti (Komission asetus n:o 1488/94)
- Tuotteen tulee täyttää lainsäädännölliset vaatimukset ympäristön ja kuluttajan suojelemiseksi. Näihin kuuluvat
- Euroopan Unionin direktiivit pinta-aktiivisten aineiden biologisesta hajoavuudesta (EU 73/404, 82/242, 82/243)
- vaarallisten valmisteiden luokittelua ja merkintää koskeva direktiivi (EU 88/379)
- eräiden vaarallisten aineiden ja markkinoiden rajoitusta koskeva direktiivi (EU 76/769 muutoksineen)
- pakkausjätedirektiivi (EU 94/62)
- kuluttajapakkauksissa tulee olla EU:n suosituksen mukaiset koostumustiedot (EU 89/542) sekä annosteluohjeet, joissa huomioidaan pyykin likaisuus, käytetty vesimäärä ja veden kovuus
- Markkinoinnissa käytettävien ympäristöväittämät perustuvat tutkimustuloksiin ja antavat kuluttajille oikeaa tietoa. Mainonnan tulee pohjautua kansainvälisen kauppakamarin ICC:n ympäristömainonnan kansainvälisiin perussääntöihin tai vastaaviin kansallisiin säännöksiin.
- Valmistaja tai markkinoija sitoutuu noudattamaan yllä mainittuja Pese Oikein –ohjelman periaatteita ja ohjeita sekä kokoamaan kaikki se tarpeellinen tieto, joka tarvitaan ympäristövaikutusten vähenemisen osoittamiseksi. Pese Oikein-ohjelman tavoitteet ovat 1996-2001
- 5 % vähennys energiankulutuksessa koneellista kohti
- 10 % vähennys pesuaineiden kulutuksessa asukasta kohti
- 10 % vähennys pakkausten kulutuksessa asukasta kohti
- 10 % vähennys huonosti biohajoavien orgaanisten yhdisteiden määrässä asukasta kohti